Parasta nautittuna vähintään 800x600-tarkkuudella ja runsailla väreillä.

Austin Powers: The Spy Who Shagged Me Austin Powers: Agentti, joka tuuppasi minua Austin Powers - Kumma jätkä on palannut lähestulkoon yhtä korvia hellivän nimikäännöksen kera. Olen oppinut kohauttelemaan olkiani suomenkielisistä leffatitteleistä vastaaville neroille, joten me pääsemme tällä kertaa suoraan asiaan. Olettehan katsoneet kummatkin Wayne's Worldit? Jos näin, niin tiedätte mitä odottaa suhteessa ensimmäiseen Austin Powers -hassutteluun: Mike Myersin omintakeisella tyylillä lämmitettyjä vanhoja vitsejä ja psykedeelisempiä uusia hervottomuuksia. Huumorin tasossa ollaan menty mauttomampaan suuntaan, mikä tosin kelpaa minulle varsin mainiosti - mitä sitä turhia kainostelemaan. Mojovia ongelmia Austin Powersin (Mike Myers) svengaava elämä saa yllättävän käänteen: ensimmäisessä elokuvassaan hurmattu shagadeelinen Vanessa (Elizabeth Hurley) paljastuu tappavaksi FemBotiksi, ja akuutin päänräjähdyksen jälkeen Austin on taas sinkku. Tämähän olisi pirun groovyä, jollei paha tohtori Dr. Evil (Mike Myers) palaisi takaisin, varastaisi aikakoneen avulla Austinin charmin alkulähteen, mojon, ja uhkaisi muutenkin maailmaa kuuhun rakentamallaan "laserilla". Mojoa ilman ei Austin tunne olevansa kokonainen, ja seikkailu on valmis. Kun mukana on vielä alkuperäisestä kahdeksasosan kokoinen Dr. Evilin klooni, Lihava Paskiainen (Mike Myers) ja kaunis amerikkalainen Felicity Shagwell (Heather Graham), ei voi oikeastaan muuta huudahtaa, kuin, no, tiedätte kyllä.. olkoon sitten: Yeah, baby, yeah! Starojen kimara Kuten varmasti kaikille populaarikulttuuria seuraaville on tullut selväksi, tämän elokuvan soundtrack on hyvä. Tai ainakin täynnä tähtiä, kuten Madonnaa ja Lenny Kravitzia. Itse olisi panostanut muuhun 60-luvun tuotantoon, ja esim. Kravitzin American Woman ottaa kuonoonsa alkuperäiseltä kappaleelta, jonka esittäjän nimeä en muista. Onpa noloa. Koskapa ensimmäinen Austin Powers oli sleeper-hitti, staroja löytyy myös monen monituisista cameo-rooleista. Katsojalle tarjoutuu mahdollisuus bongailla esimerkiksi Woody Harrelson, Tim Robbins, Willie Nelson ja erään älykkään talk shown juontaja. Pop-kulttuurin tuntemus on muutenkin bonus tätä elokuvaa katsoessa - paljolti samaan tyyliin kuin Simpsoneiden seuraamisen kanssa. Viittauksia ja herjoja lentelee niin moniin suuntiin, että moni tuskin niitä kaikkia nappaa. Varsinkin me suomalaiset. Saisiko olla vanha vitsi? Monien muiden mukana Myers ja elokuvan ohjannut Jay Roach antavat arvoa toistossa piilevälle huumorille. Useimmiten kaksimielisyyksiin ja roolien karikatyyreille perustuvaan naureskeluun perustuva vitsailu on tilkittty Austin ykkösestä pihistetyillä sutkauksilla ja dialogilla. Kuulemani mukaan monia tämä tällainen ärsyttää, mutta minut se pistää yhä pahemmin kippuraan nauramaan. Mike Myersillä on elokuviensa perusteella sen verran selkeä tyyli, että voi todella rehellisesti sanoa, että jos olet tykästynyt tämän veijarin aiempaan tuotantoon, on tämä raina juuri sinulle. Sekä toisinpäin. Ja intellektuelleille tiedoksi: elokuva ON typerä. Tarkoituksellisesti. PS. leffan lopputekstien aikana ja jälkeen piilee muutama hauska kohtaus, kannattaa siis istua teatterissa ihan loppuun saakka. Itse joudun kärsimään pois rynnistävien ihmisten sompailusta, kun eivät raukat osanneet päästä juostako kovaa pois vai jäädäkö seisomaan minun eteeni. Takaisin "Tekstit"-osastolle. *** Juttuun liittyvät linkit (vievät pois sivuiltani): www.austinpowers.com Austin Powersin virallinen web-sivu. Kuvat ja semmottiset ovat New Line Cineman omaisuutta, että copyrightit sinnepäin.

" I turned the moon into something I like to call a "Death Star." " - Dr. Evil: "The Spy Who Shagged Me"