|
 |
YO-kirjoituksia varten harjoiteltiin lukiossa runsaasti. Tässä yksi kirjoitukseni, josta opettaja piti niin paljon, että antoi cumun. Vieläpä varustettuna kommentilla "kokeilisin tätä, vaikka luultavasti arvosana tipp
uisikin." Pelkällä tarinamuodolla ei siellä kuulemma selviä.
Itse kuitenkin tykkäsin ja edelleen tykkään tästä kissaelon kuvauksesta. Ilmassa saattaa olla hieman korniutta, mutta saa kai sitä välillä..
Eläimellisyyttä luonnossa
Kylläpä korvaa kutittaa. Ei voi mitään, emon on pakko suorittaa velvollisuutensa ja poistua vihreän, metsähiiriä täynnä olevan niityn keskeltä ja herätä korvassa roikkuvan villikissanpoikasen innostuneeseen kiskomiseen.
"Miau!", kommentoi nelikirsuinen pentukatras ja jatkaa: "Mjouu." Taas niillä on nälkä. Aiemmin elämä oli helpompaa, kun poikaset vielä olivat imetettäviä, eikä metsästämisestä tarvinnut huolehtia kuin omaan tarpeeseen. Nyt on pinnistettävä kaikki energia
hiirten ja muiden ruokalajien perässä. Eikä pidä unohtaa pesäkolon suojelua uteliaiden kettujen tunkeiluilta. Metsän eläjän olemassaolo ei todellakaan ole mitään kissanmintulla tanssimista. Toivottavasti pennut nyt kuitenkin ymmärtävät pysyä piilossa ruoa
nhakumatkan ajan.
Yh, ovatpa ruoho ja pensaat märkiä! Päivällä on varmasti satanut paljon. Onneksi kaatosade on kuitenkin tauonnut ja nyt on jo suhteellisen poutainen sää, vaikka turkin kunnossapidosta ei siitä huolimatta ole mitään toivoa. Vaan kukapa siitä täällä välittä
isi.
Mutta haa! Tuolta pensaikon juuresta kuuluukin jo lupaavaa rapinaa. Olisikohan siellä hiiri tai myyrä? Tai kenties jopa jokin herkullinen linnunpoika? Oli mikä oli, kohta se on ateria. On tässä jo itselläkin niin nälkä, että näköä haittaa, ja joutavathan
pennut vielä hetkisen odottamaan. Saalistuskin onnistuu paremmin, kun ei äänekkäästi möyrivä vatsa paljasta väijymispaikkaa.
Tovi väijymistä ja paikanvaihto.. Hieman lisää tarkkailua.. Ja syöksy! Isohkon sekä erittäin huolimattoman metsähiiren elinkaari päättyy terävien kynsien ja vahvojen leukojen yhteistoimintaan. Toimitus on nopea, sillä kasvava nälkä sijoittuu kirkkaas
ti saaliilla leikittelemisen edelle.
Tiheän puurykelmän takaa leijuu herkkään nenään tuntematon haju. Ja kaikkea outoahan on pienten kissarotujen salaisen säännön mukaan pelättävä tai ainakin suuresti epäiltävä. Ties mikä peto sieltä saattaa arvaamatta karata kimppuun. Kaikki saaliseläimet o
vat sitäpaitsi jo ruokailun aikana katsoneet parhaaksi hävitä turvallisemmille alueille, joten paikanvaihdoksesta on vain etua.
Raps. Raps raps. Jotain vilahti kaatuneen koivun takana. Kylläpä nyt näyttää onni olevan myötä, kun saalista on taas näin nopeasti tiedossa. Pensaan alta, ja .. sammalen peittämältä kiveltä on epäilemättä hyvä näköala liikehdinnän suuntaan.
Yhtäkkiä jostain kuuluu kammottava jyrähdys ja kaiken ylittävä - joskin nopesti häviävä - kipu iskee vasempaan kylkeen. Silmissä sumenee, ja tutunoloiset, pelottavat äänet lähestyvät. "Voi perkele, se olikin vain pelkkä likainen kissa. Aivan turhaan tuhla
sin haulejani!" "Hah, oletkin varsinainen haukansilmä. Jatketaan nyt vain matkaa." Sanat eivät tarkoita kuolettavasti haavoittuneelle villikissalle mitään, mutta jo pelkät äänet aiheuttavat pakoreaktion - mikään ei kuitenkaan liiku. Elo on ohi.
Jonkin ajan kuluttua harmaaturkkinen susi kulkeutuu paikalle ja haistaa herkullisen hajun: jossain on tuoretta, makoisaa lihaa. Pian susi löytää tuoksun lähteen ja saa mahansa täyteen vaivaa näkemättä. Nuoltuaan huulensa se lähtee laiskasti etsimään lisää
pieniä eläimiä, lisää ruokaa.
Kaukana, hyvin vierailta katseilta piilossa olevasta kolosta kantautuu nälkäisiä ja odottavia naukaisuja. Niihin ei kuitenkaan koskaan vastata. Ehkäpä joku pennuista saa tassuihinsa loukkaantuneen hiiren tai puusta pudonneen linnunpoikasen ja selviytyy. L
uultavasti ei.
***
Kommentoi juttuani! Senkun kirjotat tulikiven katkuisen viestisi alla olevaan lomakkeeseen ja pamautat "lähetä" -nappia. Pistä mukaan email-osoitteesi, jos haluat palautteestasi palautetta.
***
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
|
|
 
 
" Ihmiset ovat ainoita olentoja, jotka eksyessään juoksevat vain kovempaa. "
- Tuntematon
|
|
 |
|
