|
 |
 Tämä tekstintynkä on oikeasti opiskeluihin liittyvä juttu, joka piti piirustuksen eräänä kurssitehtävänä tehdä. Saimme käskyn käydä katsomassa Stenvallin näyttelyä, valita sieltä yhden taulun kynäiltäväksi ja kirjoittaa teoksesta pari sanaa.
Kaj Stenvall: ankkako?
Kaj Stenvallin näyttely Kouvolassa 7.10.1999.
Täytyy tunnustaa: minä en ole tottunut taidenäyttelykävijä. Vapaaehtoisesti olen vieraillut vain aniharvoissa näyttelyissä, mutta luettuani Kouvolan taidemuseon mainoksen, päätin lähteä hämmästelemään medioista aiemmin tutuksi tullutta Stenvallin taidetta. Samana päivänä sain tietää museokäynnin olevan myös opiskelutehtävä. Mikäs sen mukavampaa.
Stenvallin tuotanto on minun silmiini teknisesti erinomaista, ja loputon ankka-teema kiehtoo, koska se on lähempänä omaa pop-kulttuurin muovaamaa maailmaani kuin ammoina aikoina sutineet taiteilijat kubismeineen. Näyttelystä innoittuneena kävin netissä katsomassa Stenvallin kotisivuja. Mies on vuosien saatossa maalannut ja piirtänyt häkellyttävän määrän tauluja. Ja ankkoja.
Tuodakseni ilmi erään omasta mielestäni kumman aspektin taiteessa valitsin kohteekseni taulun 'Nimetön asetelma'. Kyseessä on öljyvärein maalattu teos, jossa kuvattuna on seesteinen asetelma pöydälle sijoitetuista kirjasta, keraamisesta pullosta ja kannusta. Varsin tavallista, jos ei pullosta kurkistaisi ankka. Olisiko teos ilman ankkaa minkään arvoinen? Toimisiko maalaus ilman taustatietoa Stenvallin ankkafiksaatiosta? Vai pidettäisiinkö sitä yksinkertaisesti lapsellisen teinihumoristisena esimerkkinä hyvästä tekniikasta ja tyhjästä päästä?
En ole koskaan ymmärtänyt taidekriitikkojen keinotekoista symbolismihakuisuutta, enkä pyri sitä tekemäänkään. Pidän siitä mistä pidän. Tunnen erään tilanteen, jossa kriitikko on ylistänyt linjanvetoja ja elämää kuvastavia tasoja teoksessa, jossa itse taiteilija ei ole hakenut mitään sen syvällisempää, kunhan on harjoitusmielessä tehnyt jotain. En alenna tällä kriitikkojen ammattia tai alaa, mutta tekopyhyydestä ja oman egonsa pumppaamisesta ei ole mitään hyötyä. Todettakoon nyt vielä varmuuden vuoksi, etten sentään usko kaikkien alalla olevien olevan luulotautisia risupartoja, joten vihaiset kirjeet voi tältä osalta unohtaa.
Joka tapauksessa: omasta mielestäni Nimetön asetelma (kuten muukin Stenvallin tuotanto) on tekniikaltaan kateutta herättävää ja miehen tapa käsitellä valoa on uskomattoman hieno. Ko. maalauksessa se ei ole ihan niin silmiinpistävän mahtavaa kuin monissa muissa, mutta valon ja varjon vaihtelu toimii silti totisesti hyvin. Materiaalin tuntu on sekin loistokasta, kuvassa olevia tekstuureja voi melkeinpä koskettaa. Stenvall osaa asiansa ja minä liityn kohta faniklubiin ja jos sellaista ei ole niin perustan.
***
Juttuun liittyvät linkit (vievät pois sivuiltani):
www.kajstenvall.com
- Stenvallin Kaitsun ikioma webbi-sivu. Täällä pääsee katsomaan Kajn teoksia. 'Nimetön asetelma' löytyy vuoden 1999 osastolta.
|
***
Kommentoi juttuani! Senkun kirjotat tulikiven katkuisen viestisi alla olevaan lomakkeeseen ja pamautat "lähetä" -nappia. Pistä mukaan email-osoitteesi, jos haluat palautteestasi palautetta.
***
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
|
|
 
 
" Mitään emme anna niin halvalla kuin neuvoja. "
- Francois de La Rochefoucauld
|
|
 |
|
