|
 |
Malliesimerkki tajunnanvirtakirjoittamisestani..
Kallis omena
Häkkisen Mika voitti formulat. Entä sitten?
Pertti Salovaaralla oli maalattuna pieni Suomen lippu poskeensa juontaessaan mitälie ohjelmaa maikkarilla. Ravintoloista kantautuu kummalinen oluthuuruinen mölötys aamutuimaan. Miten koko maa voi nyrjähtää sijoiltaan sen takia, että joku Monacossa asuva Suomessa syntynyt kurho ajaa Japanin Suzukassa suljettua rataa ympäri järjettömän kalliilla tekniikan ihmevempaimella - muutamaa sekuntia nopeammin kuin Saksalainen kollegansa Italialaissyntyisellä rassilla?
Kaupallisuuden kannattajat ovat ainakin tyytyväisiä. Tupakkayhtiöt muiden megakorporaatioiden muassa saavat profesiansa myytyä yhdellä pläjäyksellä sadoille miljoonille ihmisille. Kaameat kasat rahaa vaihtavat omistajaa. Entä sitten?
Hitto vie, tunnen koko tapahtuman niin merkityksettömäksi, etten löydä edes sanoja tunteen kunnolliseksi kuvailemiseksi. Hmm. No, voi tätä ainakin käyttää vastaiskuna kaikille niille, jotka syyttävät jotain viihteen muotoa todellisuuspakoisuudesta. Todella hyvällä todennäköisyydellä tällaisetkin henkilöt ovat 'autoilun kuninkuusluokan' ratkaisun katsoneet. Todellisuuspakoilijat.
Näen edessäni komean aasinsillan.
Todellisuus on eittämättä hyvä valinta pakoiltavaksi. Tänne tullaan ilman maallista omaisuutta ja lähdetään samoin. Saammekohan viedä henkisen pääoman mukanamme? Miksi muuten ihmisiin olisi koodattu oppimisen halu ja kehittymisen draivi?
Tällä hetkellä koen erinäisistä syistä elämän varsin paljon negatiivis-voittoiseksi. Jos tätä jatkuu hamaan loppuun saakka, voidaan oikeastaan katsoa, että vaikka kuoleman jälkeistä oloa ei olisi, pääsisin kuitenkin voitolle verrattuna nykyhetkeen. Ah, kuinka hienoa.
Ai miten niin negatiivis-voittoiseksi? Hmm. Tämän fiiliksen voi kenties todeta jo siitä, kun aamulla herätessään joutuu alkajaisiksi taklaamaan "Mitä syytä minulla on nousta ylös? Eikö sänkyyn jääminen olisi kivempaa? -tyyppisen ajatusketjun nurin. Olisi ihanaa olla inspiroitunut. Tai edes jotain.
Autuaita ovat yksinkertaiset, sanotaan jossain.. kai Raamatussa. Siinä on sen verran pirunmoinen totuuden jyvä, että oksat poijjes. Tyhmät ja ajattelun unohtaneet ovat onnellisimpia, mietiskelyn turmiolliselle polulle lähteneet kulkevat kriisistä kriisiin (terve, Ismo). Ei olisi pitänyt haukata sitä hiivatin omenaa, mutta eipä sitä minulta tultu kysymyään.
Ettekö usko? No katsokaa itseänne vähemmän ajatteleviksi kokemianne yksilöitä. Katsokaa yhteishenkeen minänsä sulattaneita kiihkoilijoita. Katsokaa vain toisensa huomaavia rakastuneita. Katsokaa kännisiä. Katsokaa lapsia.
Vau, aasinsilta olikin kaksisuuntainen.
Formuloista (ja sen tyypisestä ajanvietteestä yleensä) innostuneet ihmiset ovat onnellisempia kuin minä. Tiedä yksinkertaisemmuudesta, mutta Mikan voitosta syntynyttä euforiaa, edes hetkellistä, ei voi näytellä. Jos lakkaisin nitkuttamasta ympyränkiertämisen turhuudesta, saattaisin minäkin tuntea pirteän pilkahduksen joka kerta, kun Martinlaakson (tai Monacon - whatever) Suuri Mies pokkaa paalupaikan ja lopulta hirvittävän sekä tuskaisen taistelon jälkeen maailmanmestaruuden. Huraa.
Onkohan Mika nyt kaikkien rahojensa ja lampaiden kunnioituksen keskellä onnellinen. Paljon käteistä. Ei yksityisyyttä. Ei rauhaa.
Ehkä hän ei ole ajatellut asiaa.
***
***
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
|
|
 
 
" The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so
certain of themselves, but wiser people so full of doubts. "
- Bertrand Russel
" Kysy itseltäsi oletko onnellinen - ja lakkaat olemasta onnellinen. "
- John Stuart Mill
" Idiootit ovat usein oikeassa. "
- Winston Churchill
|
|
 |
|
