|
 |
Laiskuri puhuu työstä
Puhun seuraavaksi itseni kanssa varsin mehevästi ristiin, toisaalta saarnaan työttömyyden puolesta ja toisaalta ehdotan työttömyysprosentin laskemiseksi lyhennettyjä työpäiviä. No, kuitataan se sanomalla, että tokihan todellisella idealisti-visionäärillä on karkutie jokaisesta umpikujasta.
Minua henkilökohtaisesti ei ole luotu kahdeksasta-neljään-tyyppisen kellokorttipelehtimisen suosijaksi. Itse asiassa menisin jopa niin pitkälle, että rikkoisin koko järjestelmän, jos minulle suotaisiin kaikkivoipuus. Mutta ei ihan vielä innostuta liikaa.
Olen tällä hetkellä kesätöissä nimeltämainitsemattoman ison suomalaisen yrityksen nimeltämainitsemattomalla osastolla. Siellä saan nautiskella näyttöruudun säteilystä kahdeksan tuntia päivässä, viisi päivää viikossa. Ja kun sanon kahdeksan tuntia, tarkoitan myös sitä; Toimiston ovella oleva mustanpuhuva laatikko tervehtii minua aamulla sanoen: "piip", ja muistaa myös morjenstaa lähtiessäni veikeästi tuumaten: "piip". Tämä laite, hyvä ihmiset, on nykyaikainen kellokone. Ei enää mukavaa raksutusta ja pahvikortin naksauttelua, vaan kliininen musta läpyskä ja pistävä: "piip".
Takaisin aiheeseen. Olkoon aikaa mittaava kone sitten vaikka höyrykäyttöinen, se on silti siinä pitämässä henkisiä aitoja pystyssä. Mr. Evoluutio tai Jumala, kumpi nyt enemmän kutakin miellyttää, tuskin alunperin ajatteli, että Sinun Tulee Tekemän 8 Tuntia Töitä. Järkeä on tuskin havaittavissa sellaisessa tilanteessa, että hommat paiskittuaan työläiset käyttävät jäljellä olevat pari tuntia luumuiluun saadakseen pidettyä kellokoneen tyytyväisenä. Tai siinä, että työt venytetään kahdeksan tunnin mittaiseksi käymällä tupakalla ja kahveella.
Ja vaikka ne kahdeksan tuntia olisivat alusta loppuun työntäyteisiä (empiirisen tutkimuksen avulla voin sanoa: eivät ole.) se on liikaa yhdelle ihmiselle. Mitenkä niinkö? Onko kukaan huomannut maamme ja maailmamme työttömyysprosenttia?
Minulla ei ole työttömyyttä mitään vastaan, sillä oman käsitykseni mukaan en tule olemaan koskaan sellainen: työ ei merkitse minulle samaa kuin 45 vuotta Yhtiössä. Osaan keksiä itselleni tekemistä - ja sen osaavat varmasti kaikki, kunhan avartavat hieman maailmaankatsomustansa. Lisäksi: ei koko ajan tarvitse olla touhottamassa jotain. Ihmisen arvoa ei mitata tilinauhan pituudesta.
Jos halutaan pitää nykyisenkaltainen työllisyysjärjestelmä jossain määrin käynnissä, yhdelle henkilölle osuvia työtunteja pitäisi vähentää. Seuraa idealistinen teoria, kyynikot varokaa..
Eräänä päivänä miettiessäni, että mitähän sitä tekisi isona, tulin ajatelleeksi uraa valtion palveluksessa. Että jospa menisi eduskuntaan ja ajaisi täyspäiväisesti kuuden tunnin mittaisia työpäiviä, sehän se vasta olisi jotain. Muistettuani, etten ole järin riemastunut politiikasta tai sitä harjoittavista nuljaskoista päätin olla lähteämättä nimienkeruumatkalle, mutta pidin kiinni ajatuksestani.
Kuuden tunnin työpäivää jaksaisi aivan ihan eri tahdilla kuin kahdeksaa; Kuka tahansa 8-16-töitä tehnyt tietää sen olotilan, milloin kellon vilkuilun taajuus kiihtyy. "Mitäh, onko siitä vasta kolme sekuntia?"
Ajoissa lopettaminen johtaisi tehon kasvuun. Töitä jaksettaisiin tosiaan tehdä työajan verran, eikä neljäsosaa lopusta tarvitsisi viettää zombi-moodissa mahdollisimman hitaasti ja näennäisesti töitä tehden.
En tiedä kahvin voimalla elämäänsä kulkevista, mutta omalta kohtalta uskallan tunnustaa, että 6 tuntia johtaisi pirteämpään loppupäivään, jonka sitten jaksaa tehdä jotain rakentavaa tai muuten mukavaa harrastaen. Telkkarin tuijottaminen on monesti ainoa asia, jota yleensä tavanomaisen työpäivän jälkeen jaksaa.
Ehei, elkää väittäkö, että kiihkeä poispääsyn odottelu vain siirtyisi aiemmaksi. Hieman selkärankaa, ihmiset.
Suurin ongelma psykologisesti tässä on se, että saavutetuista eduista ei sitten missään tapauksessa - ei edes aseella uhaten - luovuta, ja koskaan ei olla kuultu sanonnasta "kaveria ei jätetä." Kansan (työllistetyt) harmaat rivit tahtovat saman palkan, "tekivät" sitten kuusi tahi kahdeksan tuntia hommia. Itse olisin valmis pienempäänkin rahaan. Siis samaan tuntipalkkaan. En talousmatematiikasta tiedä juuttaan vertaa, mutta jotenkin ihan se fakta, että työttömyyskorvauksiin ja työttömyydestä aiheutuviin muihin kustannuksiin menisi rutkasti vähemmän rahaa puhuisi verojen madaltumisen puolesta tai vaihtoehtoisesti muista vastaavista hyödyistä. Eli uskon pyhästi, ettei tämä mikään suora pikatie helvettiin olisi.
Joka tapauksessa planeettamme ihmismäärä kasvaa koko ajan sikamaista vauhtia (6 billion and counting, boys!) ja samalla teknologian kehittyminen polttaa kynttilää toisesta päästä. Ratkaisu tulee vaikka itsekseen. Se vaan ei ole erityisen miellyttävää katsottavaa, jos siihen ei varauduta.
Myönnetään, myönnetään, tällaisenaan suoraan kaupan hyllyltä poimittuna ratkaisuni ei ehkä toimi. Persnettoa tulisi varmasti massiivisista uudelleenjärjestelyistä ja koulutuksesta, mutta saataisiinpa ihmiset vauhtiin. Ja eipä tuota Roomaakaan kuulemma päivässä rakennettu.
Sen erään yhden miehen mielenosoituksen sloganin "Työtä, perkele!" voisin täten laajentaa omaan käyttööni.
Kuusi-tuntista työtä, perkele!
***
Kommentoi juttuani! Senkun kirjotat tulikiven katkuisen viestisi alla olevaan lomakkeeseen ja pamautat "lähetä" -nappia. Pistä mukaan email-osoitteesi, jos haluat palautteestasi palautetta.
***
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
|
|
 
 
" Töihin, töihin, sano Lapatossu - muttei joka päivä eikä kaikkiin
töihin "
- sananparsi Jurvasta
|
|
 |
|
