|
 |
Mediatungos
Kelloradio kajauttaa tarmokkaasti ilmoille valkenevan päivän sään. "Täytyy sittenkin hakea ne Nokialaiset varastosta", ajattelen, ja herään.
Mietin, mistä kumisaappaisiin liittyvä mystinen viesti on pääni sisälle putkahtanut, kunnes edes tajuan olevani keskellä maailman tapahtumia; NATO on syössyt tuhon välineensä pakoon yrittävän siviilikolonnan keskelle. Mika Salo pääsee sittenkin ajamaan kolmea sataa seuraavissa F1-ajoissa. Mauri Pekkarinen on suivaantunut pääministeri Lipposen hiuslisäkekommentista. Lipponen pahoittelee tapahtunutta.
Sen enempää Novalta kuulemiani asioita pureskelematta napsautan kelloradion kiinni, pistän Popedan uuden cd-levyn soittimeen ja notkuilen etsimään jotain päälle pantavaa.
*
Kukapa ei olisi leijaillut tiedottomuuteen television vilkkuvan kuvan ääreen, nukahtanut katsoessaan tylsää dokumenttia tai kuunnellessaan yöradiosta talkshowta, jonka päävieraana jokin puolikuuluisuus kertoo elämästään; miten se on kuin todella suurenmoisen käsikirjoittajan luomistyön tulos. Voiko kukaan sanoa kokevansa oudoksi ajatuksen hermostuneena heräämisestä seinänaapurin pirskeiden jatkuttua pitkälle seuraavaan aamuun.
Yön rauhaa ei enää ole, informaatio tunkee uniimme. Uni on aivojen keino suodattaa edellisen päivän tapahtumat ja jäsennellä opitut uudet tiedot ja taidot järkevästi edellisen materiaalin joukkoon. Miten siis loogisesti ajatellen voidaan edes edellyttää aivojen yhtäaikaisesti käsittelevän uusia asioita, kun ääntenpaljous tunkee sisään silloinkin, kun hiljaisuutta eniten tarvittaisiin?
*
Pate Mustajärven karhea ääni kantautuu tunkkaisena jostain.
Juuri keitetyn kahvin houkuttava tuoksu ja keittimen pirteä kurlutus tulvivat vasten minua keittiön ovella, kun palaan postilaatikolta uunituoreet Helsingin sanomat ja Keskisuomalainen hyppysissäni. Siirrän kaukosäädintä kahvikupillani. Muste likaa huomaamatta sormeni selaillessani lehteä ja luodessani aamun ensimmäistä silmäystä isoimmalla kirjainkoolla ladottuihin otsikoihin.
Etenen pääkirjoitukselta halki Talouden, Urheilun, viivähdän hetken Ulkomailla kunnes päädyn sarjakuviin. "Viimeinkin jotain, jota pystyn kontrolloimaan. Äh - nämähän ovat lähes samoja, mitä toissapäiväisessä Iltalehdessä. Vai oliko se viikko sitten.." Kahvin ja lehtien parissa vierähtää huomaamattani puoli tuntia. Etäisesti voin kuulla Aamu-TV:n toimittajan kertovan samoja uutisia, joiden säestämänä nousin sängystä.
Edellinen << 1 2 3 4 >> Seuraava
***
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
|
|
 
 
|
 |
|
