|
 |
Rehellisesti sanoen tässä novellissa ei ole paljoakaan kehumista. Ellei sitten se, että lukion opettajani jostain syystä piti siitä ja taisipa antaa lähes täydet pisteet. Opettajan mieltymystä en oikein ymmä
rrä, sillä ainakin nyt luettuna tarina on täysin yllätyksetön. Tämä on joko ensimmäisellä tai toisella luokalla kirjoitettu novellikurssin harjoitus.
Mies
Äiti oli lähettänyt Jannen kauppaan. Piti ostaa maitoa ja jauhoja, sillä isä oli juuri tekemässä Jannen syntymäpäiväkakkua ja tarvikkeet olivat vähissä. Lumet olivat jo sulaneet, mutta ulkona oli vielä liian kylmä ilman takkia liikkumiseen. Pi
an pääsisi kaupan mukavaan lämpöön.
Kaupassa Janne kertasi ostoksia mielessään: "Kolme maitopurkkia sekä kaksi pussillista jauhoja.. missähän ne ovatkaan.." Yhtäkkiä hän huomasi tutun oloisen hahmon tupakkahyllyn luona. "Voi ei, se on Herkko, toivottavasti se ei huomaa minua", Janne mietti
tunnistaessan hahmon. Mutta Herkko oli jo huomannut ja huudahti:
- Hei, Janne vanha kamu!
- Aa, terve..
- Mitäs sinä tähän aikaan kauppan tulet?
- Minä .. tulin ostamaan yhtä sarjakuvaa. Janne tokaisi miettien, kuinka Herkko rupeaisi nälvimään, jos paljastuisi, että Janne onkin äitinsä asialla.
- Sarjakuvaa, hah-haa! Ja ostamaan? Sinäkään et voi olla niin idiootti! nauroi Herkko tuimana. - Minäpä näytän kuinka miehet toimivat.
Pojat vaelsivat lehtihyllykön luo, jonka toisella puolella kassat olivat. Herkon ilme ei luvannut hyvää.
- No, mikä näistä se sinun sarjakuvasi on? Herkko uteli.
- T-tuo.. änkytti Janne osoittaen summassa yhtä lehteä.
- Noniin, otat vain lehden, käärit sen rullalle.. näin. Herkon ääni hiljeni salaperäisesti. - Sinullahan on tuossa - krhm - takissasi juuri sopivan isot taskut..
Ja ennen kuin Janne ehti sanoa tai tehdä mitään, Herkko oli jo tunkenut sarjakuvalehden Jannen takin taskuun ja myhäili tyytyväisen näköisenä. Lehti pullotti taskussa selvästi, mutta Janne ei uskaltanut sanoa mitään.
- Nyt vaan otat kasvoillesi tällaisen ilmeen .. Herkko komensi, näyttäen henkilöltä, joka yrittää näyttää viattomalta.
- Eeh, on minulla rahaakin ..
- Mitä?! Haluatko olla mies vai et? Nyt mennään!
Herkko raahasi Jannen kassajonoja läheisyyteen, valitsi niistä pisimmän ja lähti Janne kintereillään etenemään kassan ohi.
- Näetkö nyt, ei ne koskaan mitään huomaa! Herkko kuiskasi uhoten.
Jannen sydän löi vähintään neljä kertaa sekunnissa. Hänen kätensä hikosivat ja polvet vapisivat. Hänen teki mieli vaipua maan alle ja kadota iäksi.
He ohittivat myyjän, joka Jannen mielestä oli näyttänyt kovin epäluuloiselta, mutta se taisi sittenkin olla vain harhaa. Juuri silloin takaa kajahti äreä käsky: "Pojat, odottakaapas hetki!" Samassa Herkko lähti pinkomaan parin metrin päässä olevia ovia ko
hti minkä jaloistaan pääsi, mutta jokin oli tarttunut Jannen takin selkämykseen, eikä hän päässyt pakoon. Herkko katosi ovesta pimeään.
"Tyhjennäpäs taskusi", ääni sanoi Jannelle. Myymäläetsivän naama puuroutui tunnistamattomaksi Jannen itkun samentamissa silmissä, kun hän vapisevin käsin otti esille sarjakuvalehden. Jannen mielessä kaikui Herkon sanat: "Et sinäkään voi olla niin idiootti
.."
***
Kommentoi juttuani! Senkun kirjotat tulikiven katkuisen viestisi alla olevaan lomakkeeseen ja pamautat "lähetä" -nappia. Pistä mukaan email-osoitteesi, jos haluat palautteestasi palautetta.
***
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
|
|
 
 
" Hän, joka luulee tietävänsä kaiken, on vain lopettanut ajattelemisen. "
- Tuntematon
|
|
 |
|
