|
 |
Miksi petin järjestelmän, ja äänestin tyhjää
En ole käynyt tähän saakka äänestämässä (no mitä nyt iän puolesta olisi ollut edes mahdollista), mutta tällä kertaa ajattelin käydä osoittamassa mieltäni. Ihan vain noustakseni perseeltäni ja potkiakseni vihaisesti paria tuulimyllyä.
Kolmen kohdan vaaliprotestointini perustuu näihin kovaakin kovempiin faktoihin:
1a.
Ääntä ei todellakaan saa haluamalleen henkilölle, jos ei äänestä näitä perusjääriä, jotka eduskunnassa vuodesta toiseen jököttävät. Eli suhteellinen äänestysjärjestelmä tuhansiin järviin juosta saa ennenkuin minä suostun mihinkään. Tilannetta pahentavana jatko-osana ovat vaaliliitot, jotka saattavat kuljettaa oman rakkaan ääneni jopa toiseen puolueeseen.
Tähän voisi jälkikäteen mainita elävänä esimerkkinä sen, että ainoa puolue, jota olisin voinut edes harkita, eli Vihreä liitto, päätti liittoutua Nuorsuomalaisten kanssa. No ei siinä mitään, mutta täällä Keski-Suomessa ääneni olisi kulkeutunut nimeltämainitsemattomalle (kun en muista :) inttipatukalle. Ah, autuutta.
1b.
Puolueet omine linjoineen useimmissa tapauksissa pitävät edustajansa ruodussa. Vaikka äänestetty sattumalta pääsisi jatkoon, puolue sanelee mitä hän ajattelee tai oikeastaan oikeammin mitä hän tekee. Ylen vaalikoneessa mielipiteeni laskettua sain sekä minun kanssani eniten että vähiten samaa mieltä olevat ehdokkaat samasta puolueesta.
2.
Pärstäkerroinäänestys: helvetin suuri osa kansasta äänestää naamataulun perusteella, joten mitä siinä ajattelevan yksilön kannattaa enää osallistua. Hieman kyynistä, mutta tilastot vetävät tässä nurin jo minunkinlaiseni leijailijan.
"Höhhöh, mä äänestän ainakin Kirsi Pihaa, kun sillä on niin kiva beba" ei ole mikään ihmeellinen lausuma varsinkaan machoissa kuningasjätkäporukoissa. Lehdistä silmille änkeävät naamataulut one-linereineen vahvistavat tätä näkemystä - miksipä lärvejä sivut pullollaan olisivat, jos kyseessä ei olisi vain yritys päästä parrasvaloihin ja iskostua numerona mieleen. Se, kellä on resursseja hyökätä joka tuutista silmille saa eniten ääniä. Hitto vie, mitä pääoman tai rikkaiden tukijoiden joukko kertoo yksilön hallintatavoista ja -osaamisesta? Näissä nykyisissä tv:n vaaliohjelmissakin edustaja kiljuvat toistensa yli mahdollisimman töykeästi ja kovaan äänen. Ja miksi?
3.
Viimeinen hihhuliveto koolisti lainauksen muodossa englanniksi: "power to the one who doesn't want it." Miettikääpäs sitä hetki keskuudessanne. Kukaan, joka haluaa valtaa ei ole sopiva sitä omaamaan.
Kumotkaa minut. Mutta tehkää se perustellen.
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
***
Juttuun liittyvät linkit (vievät pois sivuiltani):
www.eduskunta.fi
- Täällä ne nyt piehtaroivat. Rakastetut ja vihatut hallitsijamme. Jostain kihosi mieleeni karjahdus "saatanan tunarit". :)
www.vihrealiitto.fi
- Green Power, joo. En ole vielä tarkemmin tutustunut, mitä tämä jengi oikeasti pohjimmiltaan on. Tällä hetkellä ainakin kuvittelen, että puolueista lähimpänä omaa elämänkatsomustani.
www.kirsipiha.net
- No, kun kerran vedin Pihan mukaan, on se kai pakko tarjota linkki tuleville äänestäjille pällisteltäväksi.
|
|
|
 
 
" Politics is the art of looking for trouble, finding it, misdiagnosing it and then misapplying the wrong remedies."
- Groucho Marx
" Kärsä kiinni, ylipalkattu ääntenkalastaja! Lipevä suunpieksäntäsi
ottaa minua kupoliin! "
- Aku Ankka
|
|
 |
|
