in english
 Parasta nautittuna vähintään 800x600-tarkkuudella ja runsailla väreillä.
Spektaakkeli mikä spektaakkeli

D-Day: kuin heinää.Suurelokuvan liioitellun suurella ässällä tunnistaa, kun vuokrakasetin alussa ei ole yhtään kappaletta mainoksia. "Tämäpä halpamaista alitajuntaan vaikuttamista", ajattelin - vanha kyynikko kun olen. Tartun aina tarkoituksellisen epäreilulla nitkutus-mentaliteetilla tällaisiin hekumoiden suitsutettuihin megaelokuviin. Etenkin silloin, kun kyse on Steven Spielbergistä, sillä tämän kaltaista menestysten rumbaa ei kateellinen ihminen yhdelle ihmiselle soisi. On sen partasuun joskus kämmättävä (onneksi on Sea Quest DSV - hah, mikä sarja!).

Raskaampi kalusto.Mutta voi. Ilolla odottamani nitkuttelu kompastui jo lähtöviivalla sellaiseen faktaan, että Saving Private Ryan oli laatua alusta loppuun, koko kolmea tuntia lähentelevän mittansa ajan. Kaikilla saroilla päästiin häkellyttävään onnistuneisuuteen: näyttely, ohjaus, leikkaus, dialogi ja visuaaliset efektit olivat kaikki loistokkaassa kunnossa.

Käsikirjoitus toimi myös erinomaisesti, mutta varsinainen juoni, jossa 8 jermua lähtevät kotiuttamaan yhtä sotamiestä armeijan PR-tarkoituksessa, ei ihan täyttänyt puitteidensa mahtipontista mittaa. Toteutus kuitenkin enemmän kuin korvaa asian. Musiikki oli hyvää perinteistä elokuvaorkesterointia, joka ei ehkä jäänyt mitenkään erikoisena mieleen, mutta palveli oman osansa kiitettävästi.

Itseasiassa efektejä täytyy kehua oikein erikseen, niin uskottavan oloisesti taistelutilanteet, palasiksi paukahtelevat ihmiset ja muu väkivalta oli toteutettu, ja realismin tuntu oli mieletön. Asiaa latisti tottakai videojulkaisun julmasti leikelty full frame - jotenkin on itsestään selvää, että edes tällaiset spektaakkelit pitäisi julkaista laajakangaskuvana siten, miten ne on sommittelullisesti tarkoitettukin nähtävän. Audio-efektien puoli oli myös hurjan hienoa kuultavaa stereo-kuulokkeiden kera: kimmokkeet surisevat ja kaukaisuudesta kantautuu pommitusten jyminää; välillä kranaatin räjähtäessä "lähellä" kaikki muutuu tukkoisen hiljaiseksi.

Kipua on myös kotirintamalla.Spielberg on siinä mielessä turvallinen ohjaaja/tuottaja, ettei hän ole tainnut koskaan tällaisissa vakavamman puoleisissa elokuvissa sortua epärealismiin tai sokerikuorrutukseen. Sota todella oli sotaa (sanoo sivari) ja maastossa itkevät kituvat miehet kaukana johnwaynemaisesta pullistelusta. Ihmiset tuntuvat inhimillisiltä, mitä nyt itse Ryan oli epäilyttävän kirkasotsainen, vaan on kai sellaisia oikeastikin jossain.

*** seuraava kappale sisältää paljastavan spoilerin ***

Etukäteen olin lukenut niin monta kuvausta inhorealistisista taistelukohtauksista, etteivät ne enää liian järjettömän järkyttävinä potkaisseet. Inhottavimmalta tuntui kohtaus loppupuolen taistelun ranskalaisessa kylässä, jossa kahdesta amerikkalaisesta ensin toinen saa osuman kaulaansa ja toinen joutuu lähitaisteluun saksalaisen sotilaan kanssa. Verta ruiskuavaa kaulaansa epätoivoisesti puristava sotilas korisee taustalla toisen olessa pahasti alakynnessä. Kolmas amerikkalainen yrittää kerätä rohkeutta tullakseen portaita ylös ja apuun, mutta lyyhistyy lopulta portaikkoon kivääriään puristaen. Koriseva mies on jo hiljentynyt, ja lopulta jäljellä olevaan amerikkalaisen sotilaan voimat rupeavat ehtymään, jolloin saksalainen saa työnnettyä kiduttavan hitaasti puukon sotilaan rintaan. Hyi että, minkälaisia väristyksiä tuollaisesta saa. Perinteinen Hollywood-sankaruus oli kaukana.

*** spoilerivaara ohi tästä eteenpäin ***

No heroes.Kehumiseksihan tämä meni, mutta on Saving Private Ryan sen ansainnutkin. Saan kai sentään - ihan vain tavan vuoksi - valittaa sillä tavalla ihan lievästi pikkaisen, ketään suuremmin loukkaamatta? Kiitos. Ollakseen täydellinen, "vihollisista" eli saksalaisista olisi saanut tehdä persoonallisempia. Eivät kai hekään todellisuudessa olleet pelkkää harmaata massaa, joko konemaisia kasvottomia sotilaita tai sitten suoranaisia piruja, jollaiseksi se ainoa kasvot saanut saksalainen oikeastaan kuvattiin. Toinen Kaikkeuden Parhaaksi Sotaleffaksi julistamiseen vaadittava yksityiskohta olisi tottakai ollut siviiliväestön kuvaaminen. Hehän sodissa aina eniten kärsivät.

Suureen mystiseen "tämän minä haluan DVD:nä"-listaan Saving Private Ryan ehdottomasti pääsi.




Takaisin "Tekstit"-osastolle.



***



Juttuun liittyvät linkit (vievät pois sivuiltani):






Kuvat ja semmottiset ovat Dreamworks SKG:n ja Paramount Picturesin
omaisuutta, että copyrightit sinnepäin.

ETUSIVU - Uusimmat päivitykset jne.-
MINÄ - Kaikki mitä olet aina halunnut unohtaa minusta.-
TEKSTIT - Erinäisiä teksimuotoisia mielenilmauksia.o
KUVAT - Mitä on tullut taiteiltua. Skanneja, renderointeja - you name it.-
MUUT - Eksyneet lampaat löytyvät täältä.-
LINKIT - Yhteys ulkomaailmaan, eli mielenkiintoisimmat linkit.-
VIERASKIRJA - Vaahtoa tänne asiasi.-


" This just doesn't make sense! "

- Private Ryan: "Saving Private Ryan"