|
 |
Olen kirjoittanut kaksi runoa. Tästä niistä toinen. En tarkalleen muista milloin tämä on kehkeytynyt, ilmeisesti vuoden 1998 syksyllä. Lienenköhän ollut hieman masentunut.
Syksy sataa alas
Lehdet ovat jättäneet puun
eikö elämä voisi jo nujertaa
jonkun muun
Mies takertuu muistoihinsa
kuin hukkuva
Tuntuu kuin
Aina sataisi vettä
Aina sataisi vaan
Koko ajan sataisi vettä
ei loppuisi ollenkaan
Oljenkorret katkeavat
Mikään ei pysäytä
tätä virran imua
Mikään ei enää pysäytä
minua
|
***
Haluatko kommentoida? Kirjoita viestisi ja paina 'lähetä'-nappia. Pistä mukaan email-osoitteesi, jos haluat vastauksen.
***
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
|
|
 
 
|
 |
|
