|
 |
Arabit aitaukseen
 Jumantsuikka! Arabiterroristit ovat julistaneet sodan USA:ta vastaan! Mitäs me nyt teemme? Huokaisemme helpostuksesta ja heilutamme tähtilippua tietenkin, sillä kyse onkin vain juuri videolla julkaistusta elokuvasta The Siege - Poikkeustila, jonka pääosissa mutristelevat laadukkaat Denzel Washington ja Annette Bening. Bruce Willis hoitelee ylipatrioottisen sivuroolinsa lonkalta heittäen, sellaiseen perus-Willis-tyyliin.
 Vuoden hienoiten toteutettu räjähdys (miinus lasinsirpaleet) saa tämän elokuvan kovaan vauhtiin, joka vieläpä loppua kohden kiihtyy, kun päästään varsinaiseen tittelin mukaiseen tilanteeseen. Ideana poikkeustilan julistaminen on varsin kiintoisa, vaikka välillä elokuvan tekijäporukalla tuntuu olevan hukassa se fakta, koskeeko tilanne koko maata vaiko vain Brooklyniä. Joku toteaa "vanhempien vetävän lapsensa kouluista koko maassa", vaikka mitään terroristien tihutöitä ei ilmeisesti kaupungin ulkopuolella tapahdu.
Vaikka dialogi onkin kuivakkaa, on käsikirjoitus muuten Hollywoodin standardien yläpuolella. Asiat etenevät loogisesti ja melkein jopa välillä yllätyksellisesti. Jos tarinaa verrataan esimerkiksi Bruckheimer/Simpson tuotantoon (Crimson Tide oli aika hyvä, mutta The Rock, Armageddon, Con Air, Enemy of the State yms.), voidaan Poikkeustilaa ajatella jo lähes älykkäänä.
Ohjaajalla (Edward Zwick) on silmää yksityiskohdille, mistä minä pidän. Esimerkinnä toimii erään terrori-iskun naisuhri, joka juhlapuvussaan hoippuu vahingoittumattoman, mutta järkyttyneen näköisenä alas portaita. Varoittamatta hän tuupertuu ja lähes putoaa, mutta pelastustyöntekijä saa otteen. Vasta tässä vaiheessa näemme naisen vasemman käden revenneen irti kyynärtaipeen kohdalta. Aika vaikuttavaa.
Tunnelma on muutenkin varsin kohdallaan alkupuolen (ilmeisesti tarkoituksellisesta) löperyydestä huolimatta. Kun armeija saa vallan ja epäilyksen alaisia arabeja ruvetaan keräämään aitauksiin, meno on kuin natsi-Saksassa. Tällä tavoin mukaan on saatu ujutettua pohdiskelua ihmisen arvosta ja oikeuksista. Filosofointi jää silti lopulta aika pinnalliseksi luuhaamiseksi, enempäänkin olisi pystytty.
Musiikillisesti The Siege juoksi seinään: Ensimmäistä kertaa minulle tuli sellainen mieleen, että elokuvan soundtrack oli ärsyttävyyteen saakka alleviivaava; katsojan ei annettu päättää tunteitaan, vaan ne tungettiin kurkusta alas jousisoittimien vingutuksella ja torvien töräyttelyllä. Hävytöntä!
Leffan tarina piti minua otteessaan loppuun saakka, eikä hieman vihjailtu epälooginen puupääromanssikaan onneksi rynnännyt tavalliseen tapaansa esille missään vaiheessa. Oikeastaan koko homma jäi kiitettävästi juuri vihjailun tasolle.
 Hollywood-meinkiä oli kaikesta huolimatta mukana enemmän kuin tarpeeksi, eikä Poikkeustila sinänsä ole ihmeellisen poikkeava. Kaikki oli vaan toteutettu astetta hienostuneemmin. Takakannessa todetaan kategoriaksi tylysti 'toiminta', mutta tämä raina tuskin peruspunaniskan rähinän tarpeita tyydyttää. Toisaalta hieman älykkäämmän, hillityllä toiminnalla varustetun elokuvan mallikappaleena Poikkeustila tyydyttävästi onnistuu.
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
***
Juttuun liittyvät linkit (vievät pois sivuiltani):
www.thesiege.com
- The Siegen viralinen web-sivu.
uk.imdb.com
- Internet Movie Databasen tiedot Denzel Washingtonista.
uk.imdb.com
- Internet Movie Databasen tiedot Annette Beningistä.
uk.imdb.com
- Internet Movie Databasen tiedot Bruce Willisistä.
uk.imdb.com
- Internet Movie Databasen tiedot Edward Zwickistä.
|
Kuvat ja semmottiset ovat 20th Century Foxin omaisuutta,
että copyrightit sinnepäin.
|
|
 
 
" We're the CIA, something always goes wrong. "
- Sharon Bridger: "The Siege"
|
|
 |
|
