|
 |
Tämä kirjoitettiin koulussa. Kirjallisen viestinnän tunnilla. Sen voi kyllä jo otsikostakin päätellä.
Uusmedia - suuri unelma vai suuri kupla?
Meillä ihmisillä on tarve tarttua uusiin asioihin epätoivoisella innostuksella. Puuttumatta sen enempää tämän riippuvuuttä lähentelevän uutuudenkaipuun taustoihin voidaan sanoa nykypäivän päätöntä intoa herättävän ilmiön tottelevan nimeä 'uusmedia'. Kukaan ei tunnu tietävän mitä se tarkoittaa, miten sitä käytetään ja mihin sillä pyritään, mutta kaikkien on sitä saatava. Yritysjohtajat tahtovat sitä piristämään liikevaihtoaan, mediatalot pyrkivät hallitsemaan sitä ja kerskakuluttajat haluavat sen piristämään tylsää koti-iltaansa. Onneksi olen uusmedia-alan opiskelija: jos en muuta, niin voin ainakin tuudittautua turvalliseen uskoon, että olen siellä missä tapahtuu. Olkoon se sitten totta eli ei.
On olemassa ihmisiä - kuten kielitoimiston väki - jotka ovat ottaneet uusmediaa niskasta ja ryhtyneet tuomittuun tehtävään sen tarkoituksen selvittämiseksi. Tietokoneet ja -verkot siihen liittyvät, digitaalinen kaupankäynti kuulostaa asiaan sopivalta, erilaisten medioiden sulautuminenkin lienee samaa aluetta, mutta.. Mitäs halvattua? Olisiko kyseessä vain insinöörien ja markkinoijien harhautus uuden tekniikan myymiseksi kansalle? Sisältö tuntuu epäilyttävästi samalta, esitystapa vain on hieman erilainen.
Varsin vilpittömästi olen sitä mieltä, että ei kannata äityä edes pohdiskelemaan onko uusmedia pirun hyvä juttu, ilmestyskirjan mörkö vaiko susi jo syntyessään, sillä kyseessä ei loppujen lopuksi ole muusta kuin termeillä kikkailusta. Tulevaisuus on digitaalinen, sitä ei voi mikään horjuttaa ellei ihmiskunta sitten äkkiseltään (tai hivuttamalla) yllä jonkinmoiseen globaaliseen tuhoon. Tietokoneiden tehot kasvavat, ne muuttuvat yhä helppokäyttöisemmiksi ja helpommin lähestyttäviksi saavuttaen lopulta eräänlaisen jokamiehen statuksen. Yksi asia ei kuitenkaan muutu: ihmisen sisäinen luovuus. Aina tarvitaan kirjoittajia, säveltäjiä, arkkitehteja - ajattelijoita ja toteuttajia. Ei digi-TV:kään sentään itsestään tee ohjelmia ja töllötä niitä, vaan kumpaankin päähän tarvitaan meitä, biologisia möykkyjä.
Esittääkseni oman tulevaisuudenennustukseni sanon, että muutamien vuosien päästä pääsemme ns. post-uusmediaan. Itse puutteellisessa viisaudessani keksimäni termin takana piilee sellainen ajatus, että lopulta pöly laskeutuu ja arkeen sulautuneet laitteet ja tekniikka menettää tarpeettoman huomioarvonsa. Kukaan ei enää kummastele jääkaappiin yhdistetyn netti-päätteen käyttöä reseptien selailussa tai yksilölle räätälöidyn digitaalisen sanomalehden lukemista kesämökin ulkovessassa. Kirjoituksen keksiminenkin oli aikoinaan ihmeellistä ja pelottavaa.
Toisaalta tässä mylleryksessä on hyvä yrittää pitää mielessä se seikka, että ihmiselo ei suinkaan ole pelkkää mediaa. Maailmaa ja elämää kannattaa tarkastella syvemminkin kuin netin tai television tarjoaman massaviihteen kautta. Ihmissuhteet ovat todellisuudessa varsin poikkeavia Salattujen elämien saippuadraamasta, eikä yhä kaupallistuvien uutisten lööppiotsikoilla ole tavallisen, pienen ihmisen elämään kuin etäinen yhteys. Mediat ovat loppujen lopuksi vain
informaation välityksen työkaluja, mutta ällistyttävää kyllä, niiden rooli on yhä enemmän kallistumassa rehellisestä välityksestä selkeään muokkaamiseen!
Ehkä seuraavan vuosituhannen myötä ilmaantuu jokin uusi kansaa villitsevä ilmiö. Ehkä pääsemme ihmisyyden kehityksessä eteenpäin.
Elämme kiintoisia aikoja.
***
Haluatko kommentoida? Kirjoita viestisi ja paina 'lähetä'-nappia. Pistä mukaan email-osoitteesi, jos haluat vastauksen.
***
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
|
|
 
 
" Raha on ikuista. Vain taskut vaihtuvat. "
- Gertrude Stein
|
|
 |
|
