|
 |
Rehellistä turpaan vetoa
Jackie Chan esittää muistinsa menettänyttä elittisotilasta nimeltään Jackie Chan (huh!) tässä kotelon mukaan 1998 valmistuneessa pientuotannossa.
 Jossain salakerhossa on varmasti päätetty pitää pälleimmän elokuvatittelin suurskaba, ja voittajakin on valittu. Se on tämä Jackie Chanin elokuva Who Am I? jonka iskevää nimeä terästää suomennoksen suuruus: Taistele! Elä kysele. Voi tätä verbaaliakrobatian riemujuhlaa! Alkuperäiskielistä nimeä en ymmärrettävästikään ymmärrä, mutta jotenkin herää sellainen tunne, että Who Am I? on turhan suora englanninnos. No, mitäpä minä tässä nimestä jaarittelen. (Päivitys: suomentaja lienee saanut virikettä leffan USA:laisesta sloganista, joka on "Fight now. Ask questions later." Kukahan näitä keksii.)
Odottakaas hetkinen, kun käynnistän Jackie Chanin Elokuva -filtterin, että voin aloittaa arvostelun. Näitä ei katsokaas tavallisin menetelmin oikein uskalla ruotia.
 Eli siis: Who Am I? on juonellisesti aivan totaalisen karmea, mutta filtterin avulla voin kuitenkin todeta, että tykkäsin myös tästä leffasta. Siis ihan oikeasti juoni sisältää kaikki kliseet tuimista kommando-joukoista, muistinmenetyksestä, korruptoituneista CIA-miehistä, undercover-agentista ja onpa mukaan varastettu kokonainen tilanne ensimmäisestä Die Hard -leffasta. Siis se, jossa McClane antaa pahikseksi epäilemälleen miehelle pyssykän, jonka jälkeen ilkiö sitten koettaa pläjäyttää sankarin aivot seinäkoristeeksi, mutta havaitseekin liian myöhään lippaan olevan tyhjä. (Tämän kertainen kohtaus eroaa Dia Hardista sillä tavoin, että Willis ei osaa Chanin tavaramerkiksi muodostunutta aseen rikkomiskikkaa.)
Jopa filtteri päällä luulin elokuvan alun tökeröiden tietokone-efektien ja tylsän rälläyksen kohdalla, jotta vojej, olen törmännyt toiseen huonoon JC-leffaan (ensimmäinen oli Battle Creek Brawl - Lohikäärme taistelee), mutta onneksi elokuva paransi juoksuaan kuin karsinasta karannut possu. Jackien koomikon puolet pääsevät esiin taas muutaman eri hassun kohtauksen kohdalla, esimerkiksi silloin, kun Jackien suu on puudutettu, ja hän koettaa tuloksetta solkata eräälle naisihmiselle mistä on kyse. Aika aivotonta - mutta silti hassua - huumoria.
 Hirveää kikkailua jatkuu sitten elokuvan loppuun saakka, ja Jackie pääsee taas tappelemaan ja poukkoilemaan korkeanpaikan kammoa laukaisevissa korkeuksissa. Vitsi vieköön, kun miehellä on epäluonnollinen kyky uskaltaa tehdä tuollaisia stuntteja. Vaan juuri siksi fani olenkin.
Elokuvan takakannessa mainostettu 10 minuutin taistelukohtaus on todella näkemisen arvoinen, jos on kiinnostunut taidokkaista itsepuolustuslajien ammattilaisista. Vähälle selittelylle jätetyssä tappelussa Jackie joutuu matsaamana kahden gurun kanssa, ja tämän tappelun takia takaisinkelausnappula on hyvä keksintö. Meinaan, jätkät ovat jossain määrin notkeita ja vikkeliä.
 Jos rehellistelyyn ryhdytään niin sanotaaan näin, että jos et ole Chan-fani, luultavin reaktio tämän leffan jälkeen on se, että lähdet potkimaan kaupungille vanhuksia ja hiphoppareita. Muutosta aiempiin Chan-tuotteisiin ei juuri ole. Kaipaisin itseasiassa minäkin sellaista ihanuutta, että joku mestarikäsikirjoittaja laskeutuisi taivaista Hong Kongiin (vai missä lie Chan nykyään asuukaan) ja tyrkkäisi sankarimme kätöseen jonkun älykkään käsikirjoituksen, ja antaisi silti Chanin hoitaa koreografioinnin sekä stuntit. Se olisi jo jotain.
Takaisin "Tekstit"-osastolle.
***
Juttuun liittyvät linkit (vievät pois sivuiltani):
Kuvat ja semmottiset ovat Golden Harvestin ja Columbia Picturesin omaisuutta, että copyrightit sinnepäin.
|
|
 
 
" In America, they don't have action films anymore - they have computers. "
- Jackie Chan
|
|
 |
|
