Categories
Finnish Ramblings

Jos ei muu liiku, niin ainakin käsi

Haaveet kaatuu, niitä nousemaan en saa. Enemmän kuin mitään muuta halusin nimittäin kansainväliseksi elokuvatähdeksi. Läiskää kättä Walk of Famen betoniin, syödä kaviaaria George Lucasin kengästä ja hengailla Academy Awardsien tarjoilijatsiksien kanssa.

Mutta kun ei niin ei.

Onneksi pääsen silloin tällöin harjoittelemaan edes yhtä tärkeimmistä tähtien puhteista: nimikirjoituksen rutiininomaisesta rustaamisesta. Kun kahteenkymmeneen liikuntaseteliin vetäisee putkeen nimmarinsa *), voi etäisesti kuulla fanilaumojen kirkuvan kuoron sekoittumassa limusiinin odottavaan, miehekkäästi pörisevään tyhjäkäyntiin.

Starstruck.

(Arvostan Teitä, lukijani, niin paljon, että maksoin tästä postauksesta 4 euroa. Tuo kuva ei nimittäin ole mikään digitaalinen kikka, vaan aito asia. Toisaalta – punttisalin karpaasin ilme voisi olla näkemisen arvoinen, jos se bongaisi setelien välistä yhtäkkiä George-boyn signeeraaman…)

*) Nuorimmille ja laiskimmille kerrotakoon, että (meillä) ilmaiseksi jaettaviin liikuntaseteleihin käsketään jostain syystä vetämään nimikirjoitus. Ilmeisesti pelottelutarkoituksissa – etteivät jumittelijat trokaisi niitä urheville. Setelit ovat sen verran vähäarvoisia, että niitä tulee indentifioitua kerralla koko nivaska. Capisce?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *